Häämöttääkö edessä arviointimenettely?
Jos hyvinvointialue joutuu arviointimenettelyyn, se rajoittaa hyvinvointialueen omaa päätösvaltaa. Valtiovarainministeriö (VM) asettaa arviointiryhmän, joka tutkii alueen taloutta ja toimintaa sekä tekee konkreettisia ehdotuksia ja suosituksia talouden tasapainottamiseksi. Keusote on ollut tänä syksynä ennakoivassa arviointimenettelyssä, jossa VM on käynyt tiheällä kammalla läpi alueemme taloutta.
Osa alueemme luottamushenkilöistä on sitä mieltä, että ehkä vielä Keski-Uudenmaan hyvinvointialueelle annetaan siimaa, osa taas sitä mieltä, että arviointiin mennään, eikä sitä voi estää. Yli 120 miljoonaa alijäämää on niin suuri summa, että sen kattaminen vuosienkin myötä tuntuu melko ylivoimaiselta.
Muutaman viikon kuluessa, marraskuussa 2026, meidän pitäisi saada tieto siitä onko hakemuksemme alijäämän kattamiseksi vuoteen 2029 mennessä hyväksytty, vai joudummeko arviointimenettelyjonoon.
Teemmekö leikkauksia itse vai tekeekö ne valtionvarainministeriö? Tämä on se kysymys, mitä olen tänä vuonna paljon pohtinut. VM antoi Keusotelle ennakoivan arviointimenettelyn prosessin yhteydessä selkeän viestin: Palveluverkkoa alueellamme on tiivistettävä.
Lokakuun lopulla saimme tiedon, että vuoden 2027 rahoitus Keusotelle yllättäen heikkeni 2,2 miljoonaa, ja toisaalta vuosille 2028–2030 olisi rahoituksemme kasvamassa lähes 50 miljoonaa euroa. Nämä paremmat luvut tuleville vuosille antoivat kuitenkin toivoa siitä, että saamme pitää itsenäisen päätösvallan.
Toisaalta, kuten on jo huomattu, nuo seuraavien vuosien luvut voivat uusien painelaskelmien myötä taas muuttua.
Painelaskelmat eivät ole lopullisia budjettipäätöksiä, vaan valtiovarainministeriön laatimia ennusteita ja arvioita seuraaville vuosille hyvinvointialueiden valtionrahoituksen tulevasta kehityksestä, mihin vaikuttavat useat osatekijät, kuten arviot tulevasta palvelutarpeesta ja yleisestä hintatason kehityksestä.
Jatkuva leikkauspaine uhkaa hyvää kehitystyötä
Keusotessa on tehty todella paljon hyvää kehitystyötä, jolla palvelujen vaikuttavuutta on saatu parannettua toimintoja kehittämällä. Valitettavasti hyvät uudistukset ovat jäämässä tämän loputtoman leikkauspaineen alle.
Jos alijäämien kattamisesta luovuttaisiin kokonaan, tai jos aikaa alijäämään kattamiseen pidennettäisiin reilusti — ei muutamalla vuodella vaan useilla vuosilla —näyttäisi meidänkin alueemme tulevaisuus kirkkaammalta.
Me emme voi hyvinvointialueella itse päättää kuinka paljon käytämme rahaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Meidän on rakennettava niitä sillä rahalla, mitä talousarvioon on varattu ja mitä meille on valtion taholta myönnetty.
Soten rahoituksen perusteet on korjattava valtion tasolla niin, että jakoperusteet sekä rahoituksen taso ja liikkuvuus ovat rakennettu kestävälle pohjalle. Tällä hetkellä rahoituksen jakaminen on myös niin sanottua nollasummapeliä: kun yksi alue saa enemmän, toinen saa vähemmän. Uusi hallituspohja eduskuntavaalien jälkeen toivottavasti korjaa nämä kriittiset valuviat.
Emme voi rakentaa kestävästi hyvinvointialuetta, jos lomautamme tulevina vuosina toistuvasti henkilöstön ja elämme jatkuvassa YT-kierteessä.
Siinä missä VM sanoo arvioissaan sen olevan riski, että kohdistamme Keusotessa leikkauksia niin paljon henkilöstöön, on kuitenkin paineet tehdä säästöjä niin kovat, että ei niitä voi saada aikaiseksi leikkaamatta rajusti henkilöstökuluista. Paradoksaalista, sitä tämä todellakin on.
Allianssimalli ei ole oikea ratkaisu
Henkilökohtaisesti en esimerkiksi kannata Allianssimallia, jolle aluevaltuustossa on laaja kannatus ja josta päätettiin jo viime aluevaltuustokaudella. Mallille on laskettu paljon säästövaikutuksia. Allianssi on käytännössä osa terveydenhuollon palveluiden siirtämistä yksityiselle toimijalle, jolloin osa henkilöstöstä siirtyy heikompien työehtojen piiriin työskentelemään. Tämän seurauksena julkiset verovarat ohjautuvat todennäköisesti ulkomaille, riippuen valitusta palveluntuottajasta.
Allianssimalliin siirtymisestä on päätetty aluevaltuustossa, osana tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmaa. Käytännössä mallia on vain Vasemmisto vastustanut aluevaltuustossa.
Äänestimme viimeksi 11.12.2025 aluevaltuustossa talousarviokäsittelyn yhteydessä esityksestämme, että poistetaan maininta allianssitoiminnasta talousarviosta, mutta esitys hävisi äänestyksessä selkein luvuin 8–58 ja allianssi pysyi taloussuunnitelmassa. Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että allianssin kumppani tulee vielä tämän vuoden puolella aluehallitukseen hyväksyttäväksi.
Aluevaltuuston kokouksessa 29.10.2026 päätimme palveluverkosta. Kannatin pohjaesitystä viiden sotepisteen mallista, sillä se oli riittävän hyvä päätös takamaan palveluja koko alueelle, jopa parempi esitys mitä moni meistä odotti — ja samalla vähimmäisesitys sille, mikä oli hyväksyttävissä.
Palvelujen pitää uudistua ihmisten tarpeista lähtien
Sote-palvelut myös muuttavat muotoaan monelta osin, ovat jo muuttaneet. Siitä on lopulta tultu kauas, kun itsekin lähes 20 vuotta sitten työskentelin terveysaseman vastaanotolla. Tällöin työpäivään kuului aika paljon sellaista mitä ei enää ole, kuten papereiden käsittelyä eri muodoissa. Ihmisten kohtaaminen on se mikä pysyy jatkossakin, vaikka sitä tehdään myös digitaalisesti.
Olen valmis rohkeisiin uudistuksiin, jos ja kun ne ovat tutkittuun tietoon perustuvia sekä niissä on hyvä vaikuttavuuspotentiaali, ja ne turvaavat ihmisille lähipalveluja sekä saavutettavia palveluja.
Toivon ja odotan, että pääsemme kohdistamaan rahaa ja resurssia enemmän ennaltaehkäisyyn ja jalkautuviin palveluihin, pilotoimaan uusia tapoja tuottaa vaikuttavaa palvelua. Lisäämään sähköisesti tuotettuja palveluja siinä missä niille on tarvetta, ei siellä missä niihin saadaan paperilla suurin säästöpotentiaali. Suuntaa pitää myös uskaltaa muuttaa, jos vaikuttaa siltä, että suunta on väärä tai ei vaikuttava.
Tarvitsemme enemmän rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotta voimme reilusti sijoittaa resurssiin ennaltaehkäisevän varhaisen tuen palveluissa, kunnes ajan mittaan sijoitus alkupään palveluun tuo meille säästöjä kalliimmista palveluista.
Esimerkiksi tällä hetkellä Keusoten suunnitelma on seuraavina vuosina leikata isosti henkilöstökuluista ja lomauttaa, samalla kun taloussuunnittelussa säästöä on laskettu tulevan raskaamman palvelun käytön vähenemisestä. Tämä yhtälö on mahdoton, ja huomautan, yhtälö on rakennettu selkä seinää vasten, tätä VM meiltä edellyttää.
Muutaman viikon kuluessa meidän pitäisi saada tieto siitä, onko hakemuksemme alijäämän kattamiseksi vuoteen 2029 mennessä hyväksytty, vai joudummeko arviointimenettelyjonoon.
Joulukuussa edessä on vielä talousarvion hyväksyminen ensi vuodelle. Voit lukea siitä myöhemmin omasta blogistani mimmilauniala.fi
MIMMI LAUNIALA
Kirjoittaja on vasemmistoliiton aluevaltuutettu